Olen tällä hetkellä sairaslomalla työuupumuksen vuoksi. Lyhyellä 1,5 viikon sellaisella, mutta kuitenkin. Tunteet ja ajatukset ovat heittelehtineet puolelta toiselle. Viimeiset pari viikkoa päällimäisenä on ollut pettymystä, kiukkua, surua, luopumisen tuskaa, itseruoskintaa, nöyrtymistä. Raskaita, mustia ajatuksia ja tunteita.
Kunnes yhtäkkiä, jo parin päivän pysähtymisen jälkeen ymmärsin: parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tämä on ihan ok. Tässä ei ole mitään hävettävää, ei luovuttamista tai mitään josta pitäisi itseään rankaista. Muut pakottivat ja nyt itsekin vihdoin tajusin pysähtyä. Vaikeimman kautta ottaa aikaa itselle. Jäsentää omia ajatuksiaan ajan kanssa. Päällimmäiseksi on noussut kysymys: kuka minä olen? Kyse ei olekaan vain työssä jaksamisesta vaan pohjimmiltaan isommista asioista: siitä kuka minä olen ja mitä minä haluan.
Parin viime päivän aikana yksi konkreettinen asia kirkastui. Haluan aloittaa taas blogin pitämisen. Ilman se ihmeellisempiä ajatuksia, ainakaan rajoittavia sellaisia. Blogin, joka ennen kaikkea on minua, jossa saan ilmaista luovuttaani ja elämän ja arjen kauneutta. Joten tässä ollaan! Ja tällä kertaa tätä ei tehdä häpeillen ja salassa, kuten vanha plateful of love-blogini aikoinaan pitkään oli. Maailma on avoin ja minäkin olen auki!
<a href="http://www.bloglovin.com/blog/14097161/?claim=2pnr9tmr89t">Follow my blog with Bloglovin</a>
