Powered by Blogger.

Social icons

Uuden alku

8/10/2016





Kävin pikaisesti läpi kotikuvia viimeisen kymmenen kuukauden takaa. Siis kuvia kodistamme, tästä asunnosta, joka tällä hetkellä tuntuu tyhjältä kuorelta. Joltain jossa mahdollisesti aloitetaan jotain uutta, tai jätetään vanhana välisatamana taakse. Yleensä blogeista saa lukea ilouutisia asukasluvun tulevasta kasvusta. Minun tapauksessani, kirjoitan nyt päinvastaisesta. Asukaslukumme on vähentynyt. Kolmesta on tullut kaksi, ja vielä ei tiedetä miten meidän jäljelle jäävien käy. Tosiaan onko uusi alkumme lillemanin kanssa täällä, josta koti meille uudestaan muotoutuu, vai aloitammeko puhtaalta pöydältä jossakin muualla. Tässä syy, miksi bloginikin on ollut jo tovin tyhjäkäynnillä. On ollut vaikea innostua kodistaan, kun se koti on ollut rikki.

Muistelin myös, että uuden alusta olen kirjoitellut monesti ennenkin viimeisen vuoden aikana. Jopa samalla otsikolla. No enpä ollut, mutta löytyi postaus otsikolla "muutoksessa". Voi luoja. Eipä tiennyt tyttö mitä vielä kulman takana odotti. Viidestä stressaavimmasta asiasta on vuoden aikana tapahtunut neljä. Ainoastaan oma terveys on vielä jäljellä. Tai no, ironista kyllä, kirjoittelen tätä postausta enterorokosta toipuvana, josta olen kärsinyt pian viikon (kuten lillemankin), mutta tähän tautiin tuskin kuolen (ja koputan samalla puista päätäni).

Toisaalta tuo vanha postaus oli hyvä muistutus taas itselle omasta voimasta, rohkeudesta ja tahdosta, myös asenteesta elämää kohtaan. Eräs työystäväni aina sanoo "ei se siitä". Hän heittää sen omalla sarkastisella huumorillaan, mutta niin kauan kun tuohon uskoon, ei se todellakaan siitä. Onneksi alan itsekin jo uskomaan "kyllä se tästä". Pikkuhiljaa, suunta eteen päin. Eniten apuna on tietenkin lähiverkostoni, mutta tänään valopilkkuna myös eräs erittäin positiivinen yhteistyökuvio, joka konkretisoi itselleni myös asioita joita haluan jatkossa enemmän toteuttaa, antaa luovuuteni kukkia ja olla jälleen oma positiivinen itseni. Tuosta huikeasta jutusta tuleekin seuraavassa postauksessa lisää.

Kiitos ja anteeksi jos luit tänne asti. Jatkossakin kepeiden sisustusjuttujen lomasta kurkistaa aito ihminen, mutta nyt suunta on vain ylöspäin. ;-)

Maiju


18 comments

  1. Ikävää kuulla, että käyt läpi rankkaa ajanjaksoa. Tsemppiä ja jaksamista! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, kohti valoisampia aikoja! :-) <3

      Delete
  2. <3 Voi Maiju! Voimia ja uskoa elämään eteenpäin! Ja paranemisia teille molemmille <3!

    ReplyDelete
  3. Kiitos <3 <3 <3 Syvään synkkyyteen en suostu vaipumaan. Täältä noustaan taas vahvempana! Postauksen ei pitänyt olla niin surkutteleva kun lopulta kuulostaa, on hyviäkin asioita tapahtunut, kuten uusi työ ja mieletön blogiyhteistyöjuttu. Puhumattakaan omasta voimapesäkkeestäni lillemanista. :-)

    ReplyDelete
  4. Voimia sinne ja muista pyytää apua kun vähänkin siltä tuntuu!
    -Johanna

    ReplyDelete
  5. Kurja lukea tällaisia uutisia, mutta kuten kirjoitit, aito ihminen iloineen ja murheineen tämänkin takana on. Kovasti tsemppiä, voimia ja valoisia ajatuksia! Kaikkea hyvää syksyynne :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos ymmärryksestä ja tsempeistä. Ihanaa syksyä sinne! :-)

      Delete
  6. Elämässä yksi on varmaa: mikään ei ole varmaa. Näin joskus käy ja niin se vain on. Sitten jonain päivänä huomaa, että muutos oli vain hyvästä. Koti tosiaan lopulta on vain kuori, jos mieli siellä ei ole hyvä. Siksi sanonkin aina, että koti on mielentila. Ei se ole seinät, vaan se tunne, että on hyvä. Luota, että se tunne taas tulee. Ehkä pikemmin kuin arvaatkaan. Iloa sinun ja Lillemanin päiviin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Vilja sanoistasi. Oletkin hyvin kiteyttänyt tuon "koti on mielentila". Niinhän se on. Itselle koti on aina ollut se maailman tärkein paikka, oma turvasatama jossa on hyvä olla. Vaalinut rakkaudella ja positiivisuudella, toteuttanut erinäisiä pikkuprojekteja puhtaasta innosta, itsensä toteuttamisesta ja luovuudesta. Eipä ihme, että kyseiset asiat ovat olleet hukassa. Mutta olet oikeassa siinä, että kyllä ne pian tulevat myös takaisin.. Se jos mikä on hyvä merkki eteenpäin menemisestä.. Jo ensimmäiset fiilistelyt minun ja lillemanin kotiprojekteista ovat nousseet mieleeni. Vaikka vielä jännitetäänkin viikko jäädäänkö vai muutetaanko. Mutta silti. Koti on mielentilan lisäksi se paikka jossa sydän on, ja niin kauan kuin minulla on tuo pikkumies ja meidän koti, on loppujen lopuksi samat minkälaiset seinät ympärillämme on. <3

      Delete
    2. Lapsen saamisen jälkeen olen oivaltanut saman. Ei muulla ole oikeastaan paljonkaan väliä, kun on tuo poika <3 Näin se menee.

      Delete
  7. Paljon voimia sinulle ja lillemanille. Isoja ja rankkoja muutoksia olet käynyt läpi. Kaikki kääntyy parhain päin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Suvi! <3 Sitähän sanotaan, että sen verran saa kuin pystyy kantamaan. Kaikenlaisista asioista sitä olen elämässäni selvinnyt, joten varmasti tästäkin (tai koko kuluneesta vuodesta). Niin lopulta uskon. Asioilla toden totta on aina tapana järjestyä tavalla tai toisella.

      Delete

8/10/2016

Uuden alku






Kävin pikaisesti läpi kotikuvia viimeisen kymmenen kuukauden takaa. Siis kuvia kodistamme, tästä asunnosta, joka tällä hetkellä tuntuu tyhjältä kuorelta. Joltain jossa mahdollisesti aloitetaan jotain uutta, tai jätetään vanhana välisatamana taakse. Yleensä blogeista saa lukea ilouutisia asukasluvun tulevasta kasvusta. Minun tapauksessani, kirjoitan nyt päinvastaisesta. Asukaslukumme on vähentynyt. Kolmesta on tullut kaksi, ja vielä ei tiedetä miten meidän jäljelle jäävien käy. Tosiaan onko uusi alkumme lillemanin kanssa täällä, josta koti meille uudestaan muotoutuu, vai aloitammeko puhtaalta pöydältä jossakin muualla. Tässä syy, miksi bloginikin on ollut jo tovin tyhjäkäynnillä. On ollut vaikea innostua kodistaan, kun se koti on ollut rikki.

Muistelin myös, että uuden alusta olen kirjoitellut monesti ennenkin viimeisen vuoden aikana. Jopa samalla otsikolla. No enpä ollut, mutta löytyi postaus otsikolla "muutoksessa". Voi luoja. Eipä tiennyt tyttö mitä vielä kulman takana odotti. Viidestä stressaavimmasta asiasta on vuoden aikana tapahtunut neljä. Ainoastaan oma terveys on vielä jäljellä. Tai no, ironista kyllä, kirjoittelen tätä postausta enterorokosta toipuvana, josta olen kärsinyt pian viikon (kuten lillemankin), mutta tähän tautiin tuskin kuolen (ja koputan samalla puista päätäni).

Toisaalta tuo vanha postaus oli hyvä muistutus taas itselle omasta voimasta, rohkeudesta ja tahdosta, myös asenteesta elämää kohtaan. Eräs työystäväni aina sanoo "ei se siitä". Hän heittää sen omalla sarkastisella huumorillaan, mutta niin kauan kun tuohon uskoon, ei se todellakaan siitä. Onneksi alan itsekin jo uskomaan "kyllä se tästä". Pikkuhiljaa, suunta eteen päin. Eniten apuna on tietenkin lähiverkostoni, mutta tänään valopilkkuna myös eräs erittäin positiivinen yhteistyökuvio, joka konkretisoi itselleni myös asioita joita haluan jatkossa enemmän toteuttaa, antaa luovuuteni kukkia ja olla jälleen oma positiivinen itseni. Tuosta huikeasta jutusta tuleekin seuraavassa postauksessa lisää.

Kiitos ja anteeksi jos luit tänne asti. Jatkossakin kepeiden sisustusjuttujen lomasta kurkistaa aito ihminen, mutta nyt suunta on vain ylöspäin. ;-)

Maiju


18 comments:

  1. Ikävää kuulla, että käyt läpi rankkaa ajanjaksoa. Tsemppiä ja jaksamista! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, kohti valoisampia aikoja! :-) <3

      Delete
  2. <3 Voi Maiju! Voimia ja uskoa elämään eteenpäin! Ja paranemisia teille molemmille <3!

    ReplyDelete
  3. Kiitos <3 <3 <3 Syvään synkkyyteen en suostu vaipumaan. Täältä noustaan taas vahvempana! Postauksen ei pitänyt olla niin surkutteleva kun lopulta kuulostaa, on hyviäkin asioita tapahtunut, kuten uusi työ ja mieletön blogiyhteistyöjuttu. Puhumattakaan omasta voimapesäkkeestäni lillemanista. :-)

    ReplyDelete
  4. Voimia sinne ja muista pyytää apua kun vähänkin siltä tuntuu!
    -Johanna

    ReplyDelete
  5. Kurja lukea tällaisia uutisia, mutta kuten kirjoitit, aito ihminen iloineen ja murheineen tämänkin takana on. Kovasti tsemppiä, voimia ja valoisia ajatuksia! Kaikkea hyvää syksyynne :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos ymmärryksestä ja tsempeistä. Ihanaa syksyä sinne! :-)

      Delete
  6. Elämässä yksi on varmaa: mikään ei ole varmaa. Näin joskus käy ja niin se vain on. Sitten jonain päivänä huomaa, että muutos oli vain hyvästä. Koti tosiaan lopulta on vain kuori, jos mieli siellä ei ole hyvä. Siksi sanonkin aina, että koti on mielentila. Ei se ole seinät, vaan se tunne, että on hyvä. Luota, että se tunne taas tulee. Ehkä pikemmin kuin arvaatkaan. Iloa sinun ja Lillemanin päiviin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Vilja sanoistasi. Oletkin hyvin kiteyttänyt tuon "koti on mielentila". Niinhän se on. Itselle koti on aina ollut se maailman tärkein paikka, oma turvasatama jossa on hyvä olla. Vaalinut rakkaudella ja positiivisuudella, toteuttanut erinäisiä pikkuprojekteja puhtaasta innosta, itsensä toteuttamisesta ja luovuudesta. Eipä ihme, että kyseiset asiat ovat olleet hukassa. Mutta olet oikeassa siinä, että kyllä ne pian tulevat myös takaisin.. Se jos mikä on hyvä merkki eteenpäin menemisestä.. Jo ensimmäiset fiilistelyt minun ja lillemanin kotiprojekteista ovat nousseet mieleeni. Vaikka vielä jännitetäänkin viikko jäädäänkö vai muutetaanko. Mutta silti. Koti on mielentilan lisäksi se paikka jossa sydän on, ja niin kauan kuin minulla on tuo pikkumies ja meidän koti, on loppujen lopuksi samat minkälaiset seinät ympärillämme on. <3

      Delete
    2. Lapsen saamisen jälkeen olen oivaltanut saman. Ei muulla ole oikeastaan paljonkaan väliä, kun on tuo poika <3 Näin se menee.

      Delete
  7. Paljon voimia sinulle ja lillemanille. Isoja ja rankkoja muutoksia olet käynyt läpi. Kaikki kääntyy parhain päin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Suvi! <3 Sitähän sanotaan, että sen verran saa kuin pystyy kantamaan. Kaikenlaisista asioista sitä olen elämässäni selvinnyt, joten varmasti tästäkin (tai koko kuluneesta vuodesta). Niin lopulta uskon. Asioilla toden totta on aina tapana järjestyä tavalla tai toisella.

      Delete