Powered by Blogger.

Social icons

Mustavalkoista / Black and white

1/30/2016






Olen eteenpäin pyrkivä ihminen, pyrin menestymään, repimään itsestäni aina enemmän. Kasvamaan, oppimaan jokaisesta onnistumisesta ja epäonnistumisesta, tekemään asiat aina paremmin. Olemaan tarvittaessa apuna ja aiheuttamatta kenellekään pettymyksiä. Painan satakymmenen lasissa, eturintamassa. Kaikki tai ei mitään. 


Tai tällainen ainakin olen ollut. Onneksi elämä ei enää ole niin mustavalkoista. Viimeisen puolen vuoden aikana olen löytänyt lisää värejä ja oppinut kulkemaan myös harmaalla, ja pysähtyä. Pitämään itsestäni paremmin huolta.


Meidän kotona sen sijaan tuppaa olemaan aina vain kovin mustavalkoista. Ja harmaata. Voi kun oppisin käyttämään värejä sisustuksessakin enemmän. Siinä tavoitetta tälle vuodelle. Sinisestä ja beigen sävyistä (luetaanko se väriksi tässä kohtaa? :-)) haaveillen, mutta jo vain uudesta työpisteestäkin tuli mustaa ja valkoista. Ripauksella kultaa. Jos tuo omakuva olisi värillinen, näkisitte että päällä sentäs on sinistä. :-)


Löytyi nippu kirjeitä. Kirjeitä 40-luvulta, vaariltani mummulle. Rakkauskirjeitä, sodan ajalta. En ole vielä lukenut niitä, mutta tuossa ne ovat pöydällä, odottavat oikeaa hetkeä. Hitsi mitä aarteita! Ehkä nyt viikonlopun aikana vielä käperryn niiden kanssa viltin alle ja otan lasin viiniä kaveriksi. Sukeltaen mustavalkoisille vuosikymmenille.


Rentouttavaa viikonloppua!


/


I'm a driven person, I strive for success, to better myself, to grow, to do the best I can, to always deliver for myself, for my family, for my friends. Try to never let anyone down. That's me. Happily not black and white person but our home is so that! Hoping to learn use more colors at home. That's my goal for this year.

2 comments

  1. Tuttuja ajatuksia, niin kodista kuin mielestä. Meillä on mökillä laatikollinen paapan rakkauskirjeitä mummalle. Ne ovat 50-luvulta, kirjoitettu kun mies oli Tampereella opiskelemassa ja nainen yksin pienen lapsen kanssa kotona. Uskomattoman arvokkaita. Mitähän meistä jää jälkeen? Jääkö mitään.

    ReplyDelete
    Replies
    1. <3

      Heitit ajatuksia herättävän kysymyksen ilmoille.. Niin, mitähän konkreettisia muistoja meistä jää.. Olen tuskaillut jo pelkästään valokuvien kanssa; mitä tuo meidänkin pikkumies joskus tekisi tuhansien ellei kymmenintuhansien digikuvien kanssa?! Ehkä aloitan siitä, että teettäisi jokaisesta vuodesta sen yhden albumin oikeita kuvia. Käsinkosketeltavia muistoja niiden henkisten lisäksi?!

      Delete

1/30/2016

Mustavalkoista / Black and white







Olen eteenpäin pyrkivä ihminen, pyrin menestymään, repimään itsestäni aina enemmän. Kasvamaan, oppimaan jokaisesta onnistumisesta ja epäonnistumisesta, tekemään asiat aina paremmin. Olemaan tarvittaessa apuna ja aiheuttamatta kenellekään pettymyksiä. Painan satakymmenen lasissa, eturintamassa. Kaikki tai ei mitään. 


Tai tällainen ainakin olen ollut. Onneksi elämä ei enää ole niin mustavalkoista. Viimeisen puolen vuoden aikana olen löytänyt lisää värejä ja oppinut kulkemaan myös harmaalla, ja pysähtyä. Pitämään itsestäni paremmin huolta.


Meidän kotona sen sijaan tuppaa olemaan aina vain kovin mustavalkoista. Ja harmaata. Voi kun oppisin käyttämään värejä sisustuksessakin enemmän. Siinä tavoitetta tälle vuodelle. Sinisestä ja beigen sävyistä (luetaanko se väriksi tässä kohtaa? :-)) haaveillen, mutta jo vain uudesta työpisteestäkin tuli mustaa ja valkoista. Ripauksella kultaa. Jos tuo omakuva olisi värillinen, näkisitte että päällä sentäs on sinistä. :-)


Löytyi nippu kirjeitä. Kirjeitä 40-luvulta, vaariltani mummulle. Rakkauskirjeitä, sodan ajalta. En ole vielä lukenut niitä, mutta tuossa ne ovat pöydällä, odottavat oikeaa hetkeä. Hitsi mitä aarteita! Ehkä nyt viikonlopun aikana vielä käperryn niiden kanssa viltin alle ja otan lasin viiniä kaveriksi. Sukeltaen mustavalkoisille vuosikymmenille.


Rentouttavaa viikonloppua!


/


I'm a driven person, I strive for success, to better myself, to grow, to do the best I can, to always deliver for myself, for my family, for my friends. Try to never let anyone down. That's me. Happily not black and white person but our home is so that! Hoping to learn use more colors at home. That's my goal for this year.

2 comments:

  1. Tuttuja ajatuksia, niin kodista kuin mielestä. Meillä on mökillä laatikollinen paapan rakkauskirjeitä mummalle. Ne ovat 50-luvulta, kirjoitettu kun mies oli Tampereella opiskelemassa ja nainen yksin pienen lapsen kanssa kotona. Uskomattoman arvokkaita. Mitähän meistä jää jälkeen? Jääkö mitään.

    ReplyDelete
    Replies
    1. <3

      Heitit ajatuksia herättävän kysymyksen ilmoille.. Niin, mitähän konkreettisia muistoja meistä jää.. Olen tuskaillut jo pelkästään valokuvien kanssa; mitä tuo meidänkin pikkumies joskus tekisi tuhansien ellei kymmenintuhansien digikuvien kanssa?! Ehkä aloitan siitä, että teettäisi jokaisesta vuodesta sen yhden albumin oikeita kuvia. Käsinkosketeltavia muistoja niiden henkisten lisäksi?!

      Delete