Viime viikonlopun Kööpenhaminan reissulta tuli napsittua kuvia erityisesti liikkeiden sisustuksista, esillepanoista ja näyteikkunoista. Kuten viime postauksessa kirjoitin, tämä siksi(kin), että olen aloittanut juuri visualistin opinnot. Olen lähes 15-vuotisen työurani ollut markkinointitehtävissä, niin operatiivisissa kuin johtotehtävissäkin ja aina tehnyt lähinnä aineettomien palveluiden parissa töitä. Lisäksi onlineliiketoiminnan ja digiratkaisujen kanssa olen touhunnut yli kymmenen vuotta. Markkinointialalla pidempään olleet varmasti allekirjoittavat, että kaltaiseni jo hieman uraakin tehneet ihmiset ovat ammattitaustoiltaan yleensä perinteisen kaupan puolelta tai ainakin enemmän perinteisen markkinoinnin tekijöitä, ja tänä päivänä haasteissa miten yhdistää oma analoginen osaamisensa digitaalisen maailman tuomiin mahdollisuuksiin. No minulla haaste tavallaan on juuri toisinpäin.
Kun on tottunut työssään miettimään asiakaspolutuksia digitaalisessa maailmassa, optimoimaan konversiota verkkokaupoissa, rakentamaan brändiä ja asiakaskokemusta sekä suunnittelemaan markkinointitoimenpiteitä erityisesti digikanaviin, on tämä ns. perinteisen kivijalkakaupan saloihin sukeltaminen ja opiskelu itselle todellakin ahaa-elämys. Olen tottunut työskentelemään myös kovin datapohjaisesti, ja yhtäkkiä olenkin menossa maailmaan, jossa erilaiset analytiikkatyökalut ovat vasta tulossa mittaamaan asiakkaan polkua. Visualistin työ on toki myynninlukujen kanssa tiiviisti työskentelyä, mutta myyvä esillepano ja asiakasinsightin ja trendien ymmärtäminen on kaiken a ja o. Sinällään perusasiat eivät poikkea onlinepuolestakaan, mutta omalla kädenjäljellä on vain niin paljon suurempi vaikutus.
Sisustusharrastukseni myötä olen aina katsellut myymälätiloja sisustajan silmin. Visuaalisena ihmisenä kaikki kaunis kiinnittää huomioni, mutta olenko osannut katsoa liiketiloja myynninedistäjän silmin. No enpä juurikaan. Siinä kuitenkin ahaa-elämys, jonka ymmärsin vasta näinkin myöhään: unelma-ammattini, jota itseasiassa kauppisaikoinakin jo mietin, mutta jonka koin olevan enemmän sitä ns. vanhaa maailmaa ja päätin lähteä hakemaan kannuksiani muualta. Mahtavaa, että 36-vuoden iässä voi löytää jotain uutta, mutta kuitenkin jotain niin perinteistä, jonka kehittämisessäkin voi itse olla mukana. Eikä tähän astinen urani ole mennyt hukkaan, päinvastoin, digitaalisen ja analogisen myynnin & asiakaskokemuksen yhdistäminen jos mikä tulee toivottavasti olemaan se erityisalani. Ei minusta siis perinteistä visualistiakaan ole tulossa, kunhan nyt ensin opinnoista edes suoriudun kunnolla.
Miksi tällaista nyt kirjoitan ja miten tämä liittyy sisustusblogiini: hyvä kysymys. Teksti vain tuli tajunnan virtana, intoa ja ihmetystäni puhkuen. Yvonne Koneen Köpiksen myymäläkuvat ovat jo pitkään muutenkin pitänyt postata, koska niiden tämän hetken trendivärit, minimalistisuus ja suuret viherkasvit inspiroivat. Kaikki muu tulikin hengen tuotoksena. Hahah. Samalla kuitenkin haluaisin jokaiselle muistuttaa, että kannattaa olla rohkea elämässään. Tehdä uskaliaitakin päätöksiä ja uskoa omiin unelmiinsa!! Jokaiselle meille on oma tiensä olemassa. Helpolla eikä ilmaiseksikaan mikään toki tule. Mutta usko, usko itseesi. Elämä kantaa, tavalla tai toisella. Terveisin yksi rohkea, joka ei todellakaan vielä tiedä mihin tämä tie vie.. Ensimmäiset norsun askeleet kohti uutta ja jotain omaa on kuitenkin otettu!
Näistä tunnelmista toivottelen mitä parhainta Pääsiäis-sunnuntaita. :-) Me olemme vielä landen rauhassa huomiseen saakka, syöden, ulkoillen, nukkuen ja lisää syöden.. Täältä me pääsiäispossuina vyörytään kaupunkiin.
Kuvat lainattu: Yvonne Kone
/
Sorry, only in finnish this time. Hope you get inspired these photos by Yvonne Kone.
Ihanan inspiroiva kirjoitus :) Onnea uusiin haasteisiin!
ReplyDeleteKiitos :-)
Delete